Yksinkertasesti
mulla on vaan niin paha olla. Jos nyt olis joku nappi, mitä
painamalla mä vaan katoisin, olisin painanut sitä aikoja sitten.
Tuntuu,että oman pahan oloni takia muutkin voi huonosti ja sehän on
täysin mun vika.
Oon
aina ollut sellanen, että tarviin kannustusta ja tukea ja nyt
melkein neljä vuotta mulla on ollut sellanen tuki ja turva, oma
puoliso. Ja kuten oon jo aiemmin kertonut, suurin pelkoni on
läheisten menettäminen ja nyt pelkään, että ajan vaan kaikki
mulle rakkaat pois luotani. Sitä en halua! Oon vaan kotonakin
valittanut omista ongelmistani, enkä edes itse oo sitä tajunnut.
Mutta ne eiliset sanat musta, sai mut tajuumaan itsekkin millanen
ihminen mä nykyään oon. Mä vaan haluan, että osaisin tehdä mun
puolisosta onnellisen ja toisinpäin.
Jos
mä todella oon niin kamala ihminen, niin mitä helvettiä mä täällä
enää teen? Tarkotukseni ei todellakaan ole satuttaa ja haluta pahaa
kenellekkään.
En
enää jaksa edes töitä, en herää aamusin kellon soittoon, en
pysty hoitamaan velvollisuuksia, en osaa tehdä ketään
onnelliseksi. Oon vaan niin tieni päässä, enkä tiedä miten
täältä noustaan.
ei lupaukset paljon auta kun on tämä taakka
mä sivullinen olen aina kuolemaani saakka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti