Anoppilaa, rippijuhlia sun muuta hölönpölöä

Perjantaina tehtiin viimeiset työvuorot. Samalla oli todella haikea, mutta vapautunut olo. Oltiin siellä kumminkin neljä vuotta töissä ja meillä oli paras esimies, se ymmärsi munkin paniikkihäiriön sun muuta. Vietiin sille kukkakimppu ja kortti samalla kun palautettiin työvaatteet. Valitettavasti toimisto oli jo kiinni eikä enää ehditty näkeen häntä, mutta saatiin viesti sen jälkeen kun hän oli käynyt nappaamassa kukat ja kortin toimiston ovelta.

Tästä viestistä tuli kyllä niin hyvä mieli etten voi sanoin sitä kuvata ja haikeus kasvoi entisestään. Tosiaan mun mielessä on pyörinyt kovasti se että oliko tää nyt oikee ratkasu, mutta oikeestaa on se kun kerta ollaan muuttamassa Porista vähän matkan päähän. Hain myös kouluun, sinne oli 40 hakijaa ja 20 otettiin, en päässyt, mutta oon varasijalla 3. täytyy nyt odotella että mitä tapahtuu. Tässä viimeisen työpäivän kuvat:

Lauantaina sitten lähdettiin Porvooseen kun sunnuntaina oli mun siskon esikoisen rippijuhlat Stadissa. Oi että, seki on jo iso tyttö. Porvoossa lenkkeiltiin koirien kanssa ja käytiin moikkaan Nooraa. Yleensä noi Porvoon reissut on ollu niin kiireisiä, ettei yleensä kerkee ketään näkemään. Ehti ees kahvitella ja jutskailla. Kuun vaihteessa ois tarkotus mennä uudestaan ja sit ois tarkotus käydä ilman elukoita kattomas kummipoitsua. Noitten koirien kanssa se on aina niin säätämistä ja meille on tulossa uus perheenjäsen heinäkuussa. 

 

Onnellista elämää odotellessa

Taas on ollut monta huonoa päivää itsekullakin ja kaikki on menny ihan perseelleen. Ollaan rahallisesti todella kusessa ja joka sentin joutuu laskemaan tarkasti. Kiitos vuokranantaja joka laskutit reilu 2000€ meillä. Vesimittarista ja muista on lappu, että kun muutetaan niin hän joko maksaa meille vesimittarin tai sitten me pyydetään porin veden äijät irrottamaan se ja viedään sitten uuteen asuntoon :D hyvin yksinkertaista. Me ollaan asuttu tässä asunnossa melkein vuosi ja meillä molemmilla on kokoajan ollut tunne, että ikään kuin olis jossai motellissa jossa kokoajan vuokranantaja käy tekemässä tai hakemassa jotain ja jos ei sitä niin hän kyselee whatsappissa keskellä yötä että onko vuokra jo maksettu. Sitten oli se koiraepisodi, kun meidän kotiin tunkeuduttiin ja koira usutettiin mun kimppuun. Sekin on semmonen joka varmasti vaikuttaa siihen että halutaan pois täältä levottomalta alueelta. 

Tänään on puolestaan ollut hyvä päivä. J, joka on meillä ns. alivuokralaisena sai rahaa ja osti ruokaa meille ja kissoille ja antoi ns. kuukausirahaa :D säälittävää, mutta ei vaan voi muuta ja onhan se oikeutettua senkin jotain maksaa, kun saa täällä asua. Uuteen asuntoon otetaan se virallisesti alivuokralle. Ai niin, eksyin taas aiheesta. Piti kertoa tästä päivästä. Oltiin tokavikaa kertaa Tiilimäellä siivoomassa ja perjantaina onkin sitten viimenen työpäivä ja sitten tää neljän vuoden työsopimus loppuu. Toisaalta helpottaa muuton kannalta että joudutaan irtisanomaan itsemme, mutta bensakulut kasvaisi ihan liikaa, pienien työtuntien takia, eli ei ole järkeä. Parempaa esimiestä saa kyllä hakea. Meillä on muutenkin L&T:llä ollut hyvä työilmapiiri ja kaikki me nuoret ollaan tultu hyvin toimeen, joten tämä kaikki loppuu nyt kun ei enää jatketa. 

Käytiin myös katsomassa meidän tulevaa vauvaa tänään. Tosiaan ollaan päätetty (minä päätin), että kun muutetaan maalle niin kyllä sinne yksi isompikin koira mahtuu ;) Hänellä on jo nimikin. Ja tänään kun käytiin niin poika oli niin tomerana painimassa kaverinsa kanssa. Vitsit että ne kaikki on niin sulosia. 

Elkää pistäkö kättänne lähellekkään ruohonleikkurin terää

Oltiin tossa viikonloppuna Kokemäellä tekemässä vähän pihahommia, esimerkiksi leikkaamassa ruohoa. Kaikki sujui hienosti kunnes minä, kunnon maalaisjärjellä varustettu nainen hyppäsin puikkoihin. Nurmikko oli aika pitkää ja sivulla oleva rööri josta sen pitäis leikattu ruoho heittää, tukkiutui kokoajan. No minä sitten fiksuna aattelin että ei se terä niin pitkälle tuu, jos tosta pikkasen sivusta vetäsen ruohotuppoa pois, ettei kone jälleen sammuisi. No näin tein ja terähän imas mun hanskan ja samalla tuntu pientä kipua, kun katsoin hanskaa niin tajusin et nyt tais sattua vähä pahemmin. Otin hanskan pois ja lähdin verta vuotavana juoksemaan kohti terassia samalla huutaen, että tuokaa joku millä tyrehdyttää haava. Mun puoliso sitten näppäränä sai haettua jonkun rätin jota puristin ja pitelin sormeani. Aluks en uskaltanutkaan kattoa että lähtikö koko sormesta palanen vai mitä kävi. Vähän ajan kuluttua sitten haettiin autosta ensiapupakkaus ja ruvettiin katsomaan millasta vahinkoa leikkuri oli saanut aikaan. Onneksi oli koko sormi tallella ja vain kynnen puolelta leikkuri oli raapaissut pari viiltoa. Huhhuh, että oli taas onnea ja enkeleitä matkassa. Kävin sitten seuraavana päivänä vielä lääkärissä varmistamassa että kaikki tosiaan on kunnossa. Lääkäri passitti röntgeniin, eikä siellä onneksi näkynyt murtumaa, tämän jälkeen hoitaja laittoi lastan ja sitoi sormen ja sain kipulääkkeitä. Hanskat todennäköisesti pelasti mut siltä että olisin enää yhdenksän sorminen. Mitä tästä opimme.

 ÄLÄ SAATANA PISTÄ KÄSIÄ KÄYNNISSÄ OLEVAN LAITTEEN LÄHELLEKKÄÄN!!

     

Kuinka paljon jaksan enää...kaksi perhettä ei välttämättä ole rikkaus

Lähdettiin keskiviikkona paikkaan X, mun vanhaaan mummulaan leikkaamaan nurmikkoa, oltiin siellä yö ja seuraavana päivänä jatkettiin hommia vielä koska sitä lääniä on niin paljon. Siinä samassa ajettii mökin nurmikko joka on siinä ihan vieressä, meille tuli ihan hirveen kuuma siinä rikkaruohoja repiessä ja nurmikkoa ajamassa että aateltiin että lämmitetään mökin sauna ja pulahdetaan järveen. Näin teimme. Syntyi hirveä haloo siitä että MULLA ei ole mitään asiaa sinne kun mun sijaisveli kuulemma on mummun kuoleman jälkeen saanut sen kokonaan itselleen. Noh, eipä tästä mulle mitään kerrottu ja se sit meni kiukkusena soittelemaan mun siskolle noista jutuista, että niinkin mies että ei edes mulle itselleen voinut asiasta soittaa vaan tarvii muita syyttömiä ihmisiä sotkee tähän niinkin kamalaan asiaan että lämmitetttiin se sauna, käytiin uimassa ja kuivateltiin hetki siinä terassilla. Mä en siis enää ikinä saa mennä mökille, kun mun tää sijaisveli ei muutenkaan ikinä oo mua hyväksyny tai musta pitänyt, vaikka aina oon uskotellu itselleni että kyllä se musta alkaa jollain muotoa tykkäämään kun kasvan aikuisemmaksi, mutta ei. Se on muutenkin just tommonen että kun meidän kotitalo myytiin niin enpä oo sitäkään nähnyt ikinä niin sotkuisena, kun iskä piti verstaalla sun muualla aina suht järjestyksessä tavarat. Mutta näköjään se menee näin että mulla ei hänen omistamille tonteille ole mitään asiaa. Mä en yksinkertasesti enää jaksa. Oon niin loppu kun ihminen voi olla, mitä tulee meinaan perhesuhteisiin. Luulin että sijaisvanhempien puolelta suku on paljon fiksumpi kuin biologinen suku, mutta nyt onkin sitten paljastumut asioita joista mulla ei oo ollu mitään tietoa. Mulle ei ikinä kerrota mitään........ No reissu oli kiva ja pääsipä viimeisen kerran saunomaan lapsuuden mökissäni, jossa olen 17-vuotta viettänyt aikaa. siis valmistumisesta asti, toisin kun tämä mun sijaisveljen vaimo, joka on tullut kuvioihin paljon myöhemmin, mutta niin ne ajat näköjään muuttuu...Reissu oli itsessään tosi kiva vaikka jälkipuinti kotona siitä yhdestä vitun saunan lämmityksestä ja uimisesta nyt sitten pilas kaiken. Mä en aio olla enää mun sijaisveljen kanssa tekemisissä, lauoin sille suoraa mitä aattelen, eli jota kuinkin nöin :"Haista vittu! Siivoo jälkes ja kohtele niitä talojas paremmin. Mulla ei oo sulle enää mitään asiaa, voitko poistaa mut elämästäs. Ai niin mut niinhän sä oot jo tehny aikoja sitten. Mä en jaksa yrittää enää olla tarpeeks hyvä että kelpaan siskoksesi. Kaikki meni vituiks kun mummu kuoli. Vaik empä mä koskaan oo huomannu että osottaisit kiinnostusta mun elämään tai että välittäisit musta, joten aivan sama. Oot tyly, etkä osaa puhua vaikeista asioista, syyttelet muita täysin syyttömiä ihmisiä (kuten tässä nyt mun siskoo).Suvilla on myös kuva mökistä, kai sekin sitten pitää poista, niinku kaikki..Poistan npian itteni niin ompahan vähemmän harmia. Oli hiea päästä 17-vuotta käyttämään mökkiä. Ikävä tulee mökkiä, mut ku ei se kerta oo enää meidän käytettävissä niin pitäkää huoli ISKÄN rakentamasta mökistä". 

En ees viitti laittaa mitään kuvia, no ensinnäkään en saa ja toiseks en halua nähdä niitä, tulee vaan paha mieli.