Olen ollut töissä noin tunnin ja nyt jo ahdistaa. Haluan pois! Täällä ihmiset ovat niin eri maailmasta kuin minä. Minulla ei ole mitään yhteistä suurimman osan kanssa. En tunne millään tavalla kuuluvani joukkoon. Haluan vain pois, kauas pois tästä koko firmasta. Vaikka tiesin tämän päivän olevan helpompi, koska entinen vuorokaverini on tänään kanssani samassa vuorossa.
Olin jo aikasemmin kertonut hänelle, kuinka minulla on ikävä ”vanhoja” aikoja, kun olimme samassa vuorossa. Hänen kanssaan on vain niin helppo tulla toimeen, kertoa henkilökohtaisia asioita ja ylipäätään työskennellä. Nyt kun työtilauksiakaan ei juurikaan ollut, oli meillä tilaisuus keskustella kunnolla. Sain jakaa ajatuksiani ja muutenkin keskustella mieltä painavista asioista. Tuntuu kuin kivi olisi vierähtänyt sydämeltäni. (ainakin hetkellisesti) Tuli sellanen olo, että ehkä mä sittenkin jaksan puristaa joulukuun loppuun. Tosin mielialani vaihtelevat tunnin välein, joten tiedä sitten millainen olotila huomenna tähän aikaan on. Kumpa tämäkin työpaikka olisi samanlainen kuin ennen. Onneksi tiedän, että tässäkin lafkassa on edes yksi ihminen, jolle voin murheistani kertoa, tietäen että hän ymmärtää ja haluaa kuunnella. Muutenkin tämä loppupäivä on mennyt jopa mukavasti ja töissä olo ei ole ollut yhtään niin ahdistavaa. Mikä hitto mua vaivaa? Miksi just mun pitää kärsiä paniikki/ahdistuskohtauksista? Ja just nyt, kun sellasiin ei olis varaa.
Sitten vielä, ettei mee liian vakavaks
 |
| Kingi 2kk |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti