Mullahan tosiaan oli reilu pari viikkoa sitten se tähystys ja tänään lääkärin pitäis soitella mulle tuloksista. Itse toimenpide ei ollut yhtään niin ahdistava ja ällöttävä, kun luulin, enkä mä oikeestaan enää edes mieti niitä tuloksia. Tässä parissa viikossa on ehtinyt tapahtua ja kuulla niin paljon maailmaa ja lähitulevaisuutta mullistavia uutisia, että oikeastaan mua ei edes kiinnosta vaivaako mua joku vai ei. Yksityisellä lääkärillä käyminen aikalailla vaan tyhjensi meidän lompakon ja laskuja vaan sataa ovista ja ikkunoista. Mulla ois myös teoria ja inssi suoritettavana uudestaan (tyhmänä kun en huomannut että 1. vaiheen kortti vanhenee), eikä sekään ilmasta lystiä ole. Mutta eipä se raha sitä onnea tuo, että eiköhän kaikki suttaanu.
Niin moni asia mietityttää tällä hetkellä, mutta kun ei oikein sanoiksi niitä osaa pukea. Suurin huoli ja murhe on mun äitini, jolla n. viikko sitten todettiin rintasyöpä, onneks hän sentään pääsee nopeasti leikkaukseen ja kasvainkin on vielä pieni. Nyt vaan toivon niin kovasti että kaikki menis helpoimman kautta (mitä se sitten meinaakaaan). Tää on niin vaikee tilanne kun iskäkään ei ole kunnossa ja tarvii 24/7 auttajaa ja äitihän on hänen omaishoitajansa, joten nyt jos koskaan meitä sisaruksia ja meidän perheitä tarvitaan apuun. Miksi kaikki paska pitää aina tulla samaan aikaan...Pitäis vaan pystyä ajattelemaan positiivisesti, mutta kun ei vaan aina kykene.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti