tiistai 14. huhtikuuta 2015

Mikähän yleinen masennuskausi taas on meneillään

Muutaman viikon oon taistellu ja koittanut tsempata tota parempaa puoliskoa, joka on ollut ihan loppu töihin ja kaikkeen mitä töiden jälkeenkin ois hoidettava. On meinaan yllättävän rankkaan kahden työn tekeminen samaan aikaan, varsinkin kun pääduuni on katkeamaton kolmivuoro. Viikossa kun sattuu olemaan vaan seitsemän päivää ja vähintään kuutena päivänä Supsu on töissä, siinä ei sitten kauheesti jää aikaa muuhun, varsinkaan nyt kun ollaan molemmat jo toista viikkoa flunssassa. Oon kyllä onnistunut piristämäänkin tota yhtä ihan pikkujutuilla, esim. oon siivonnut, laittanut ruokaa ja huolehtinut koirat, ettei toisen tarvis töistä tullessaan tehdä yhtään mitään, mitä ei halua ja nyt kun Supsu jaksaa töissä paremmin, on mun sit ilmeisesti aika masentua. Ei kai, yksin ollessa tulee vaan murehdittua kaikenlaista ja kyllä, myös asioita joille ei voi mitään. Oikeesti olis kyllä miljoona asiaa mitkä pitäis hoitaa (mm. virastojuttuja), mutta jokatoinen päivä musta tuntuu etten vaan jaksa mitään ylimäärästä ja sit taas toisena päivänä oonkin innokkaana tekemässä asioiden eteen vaikka ja mitä. Että mikä ihme taas vaivaa, kun pääkoppa on näin sekasin.


Ollaan Supsun kanssa päätetty, että kun ilmat tästä vähän lämpenee, ruvetaan taas käymään säännöllisesti poikien kanssa Porin metässä, siellä jos jossain mieli lepää, kun saa painella omaa tahtia metsäpolkuja pitkin. Poitsutkin nauttii metsässä lenkkeilystä hirmusesti. Alku- ja loppukesästä olis tarkoitus myös juosta Cooper ja verrata kesän aikana tapahtuvaa kehitystä. Kyllähän tässä kaikenlaista olis tiedossa, mitä lähemmäksi kesää päästään, joten eiköhän tässä ala piristymään.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti