lähemmäs vuos siinä pyörähti

Enpäs oo kauheen aktiivisesti tätä blogia päivitellyt, joka taas johtuu osittain siitä, että meillä on ollut asiat mallillaan ja silloin ei oikeen oo aikaa, eikä oikeen inspistä kirjotella. Tää kun on ollu mulle enimmäkseen paikka missä vuodatan asioita jotka vituttaa, tai sit kirjottelen koirista. Tietty nyt ollaan myös innostuttu ylläpitämään mun puolison kanssa salibandyblogia meille tärkeestä joukkueesta, FBT Karhujen naisten edustusjoukkueesta ja se on syönyt aikaa. Tästä muuten pääsee kurkkaamaan jos kiinnostaa: Porilaista hulluutta!

Nyt sitten onkin taas se aika vuodesta kun tuntuu että ois hyvä ruveta taas kirjottelemaan asioita, yksin kun päivät, illat tai yöt oon, kuus päivää viikosta.

Tosiaan mun puoliso sai vuorotöitä tammikuun lopulla ja meillähän on siihen lisäksi myös yhteinen työpaikka (pari kertaa viikossa, pari tuntia) ja se on aikalailla nyt hankaloittanut meidän yhteistä eloamme. Joskus siis saattaa olla niin, ettei Supsulla käytännössä ole yhtään vapaata päivää. Ja se taas näkyy meidän arjessa niin, että me ei yksinkertaisesti tehdä yhtään mitään. Kerran viikossa jos kaupassa jaksaa käydä, niin hyvä on. Siinä vaan helposti tulee tunne, että tätäkö tää niin kutsuttu normaali elämä on? Käydään töissä, että saadaan riittävästi rahaa, tullaan kotiin, ehkä syödään, mutta sekin on mahdollisesti jo hoidettu työpaikalla, nukutaan ja mennään takas töihin. Sama oravanpyörä jatkuu...Missäs välissä perheen perustat, jos sellaisen haluat, kun työ vie kaikki voimat? Sitten jäädään eläkkeelle. Hyvällä tuurilla saattaa olla vielä suht terve. Jos oot tehnyt hyvä palkkaista työtä pitkän aikaa, saat ihan hyvin eläkettä ja todennäköisesti matkustelet sun muuta, mut onko se sit vanhana hienoo? Kyl mä mieluiten kokisin noi ennen perheen perustamista, sairastumista tai vanhenemista. Ja vielä jos huono tuuri käy, sairastut jo työssäolo aikana, etkä sitten eläkkeellä pystykkään ehkä tekemään niitä asioita mistä oot unelmoinut. Mulla alkaa palaa järki tähän yhteiskuntaa ja niiden asettamaan paineeseen. Ite ne aiheuttaa ihmisten mielenterveysongelmat vaatimalla, että jokaisen ihmisen pitäis pystyä elämään tää elämä tietyllä kaavalla. Luulis että ihan normaali ihminen tajuaa, että jokainen on yksilö ja ite tää yhteiskunta on tänne norminsa luonut.

Eiköhän tää tästä suttaannu tavalla tai toisella, pakkohan mitään ei ole tehdä!

Ja jee, me lähdetään perjantaina Tahkolle viettämään hyvän ystävän kolmekymppisiä, se on kyllä niin mahtava poppoo, että reissusta tulee varmasti huikea! Oon stressannut jo monta viikkoa näitä kekkereitä, kun on pitänyt huolehtia koirille hoitopaikka ja muutenkin järjestellä sinne synttäreille kaikenlaisia yllätyksiä, lahjoja, kattoo vaatteita, hoitaa tukka kuosiin jne. Kolmekymppiset on kumminki semmonen juttu, että sillon pitää panostaa lahjaan ja ylläreihin ja ennen kaikkea JUHLIIN ;) Partyista mä varmaan kirjottelen ja laitan kuvia reissun jälkeen, kunhan toivun siitä, en oo nimittäin pitkään aikaan juonut alkoholia ja se oikeestaan jopa hirvittää mua, eihän mun nyt pakko oo ees juoda, jos siltä tuntuu, mutta kyllä meillä aina niin hauskaa on ton jengin kanssa ollut, että aion mä ainakin muutaman ottaa. Muuten täytyykin yrittää keskittyä kuvaushommiin, että saadaan tästäkin reissusta yhtä hyvää, tai oikeastaan jopa parempaa materiaalia (on jopa kunnon vehkeet).

Ja nyt kun on tänne taas mukavasti avautunu, nii onki hyvä mieli! :)