tiistai 15. huhtikuuta 2014

Kun kerta Kingi, niin sitten Ransukin


Tuo ihana pieni karvapallero sai meiltä vihdoin ja viimein lopullisen kodin viime vuonna. Raukka on jo melkein kolme vuotias ja asustanut vaikka ja missä.


Syynä varmaan se, että tuo Chihu rotuna on sellainen, että onhan se sulonen ja pieni ”koristekoira”, mutta ei se välttämättä sitä takaa että se koulutus tapahtuisi sormia napsauttamalla. Ja musta tuntuu että Ransua ei vain yksinkertaisesti olla jaksettu kouluttaa, vaikka se on just sellanen luonteeltaan, että haluaa miellyttää ihmistä.





Mutta niin kuin Chihuahuan rotumääritelmästäkin selviää, sen käyttäytymisen ja luonteen kuuluisi olla nopealiikkeinen, valpas, eloisa ja hyvin rohkea. Kaikki nämä piirteet Ransulta juuri puuttui, kun se muutti meille. Ransu ei myöskään leikkinyt, en tiedä osasiko se edes. Se pelkäsi jokaikistä rasahdusta ja uusien ihmisien luo se ei edes kuvitellut menevänsä.



Meni muutama kuukausi kun pojat tutustuivat keskenään ja Ransu tutki uutta kotiaan. Aluksi Ransu ei oikein välittänyt Kingistä, se kun on niin innokas uusista ystävistä ja haluaa heti haastaa leikkiin. Kun aikaa kului niin pojista on tullut yhdessä oikein kauhukaksikko.


Ransun luonne on muuttunut ihan älyttömästi. Ennen se pelkäsi jokaikistä vierasta ihmistä, joka meille tuli ja meni nurkan taakse piiloon häntä koipien välissä. Nykyään Ransu saattaa mennä omatoimisesti moikkaamaan vieraita ja välillä jopa antaa silittää. Kingi on opettanut Ransulle kaiken maailman veto- ja hakuleikit ja kokoajan sais olla narua kiskomassa jos  se olisi Ransusta on kiinni :)
On niin ihana nähdä miten tuo piski on kehittynyt meillä asuessaan.
Ja mammojen lellikkihän se on, ei muuta tekis ku olis mammojen hellässä huomassa<3

2 kommenttia:

  1. Minu iihana poika <3 Oon niin in lööv Ransuun vaikken juurikaan oo kovin eläinrakas ihminen. Jos joskus haluaisin hommata lemmikin varastaisin Ransuan teiltä :D <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ransu on niin ihmisrakas, kuhan se vaan luottaa ihmiseen <3 Ransusta tulee vähän Rasmus mieleen, niin rauhallinen, ihmisläheinen ja tottelevainen. Ja se on niin ihana, ku eihän se mitään osannu tai tajunnu ku tuli meille, mutta Suvi on reenannu sen kanssa hirmu paljon. Nyt sujuu istuminen täydellisesti ja maahankin se jo suostuu useimmiten mennä :)

      Poista